1.2 Newcrestin pormestari

Trishan elämä jatkuu Newcrestissä! 

*** *** *** *** ***

Näennäisesti Trisha luki puutarhanhoito-opasta, mutta hänen aivonsa kävivät ylikierroksilla. Hän mietti päänsä puhki, mitä ihmettä tekisi Marcuksen suhteen. Mies oli karismaattinen, hellä ja huumorintajuinen, kaikin puolin täydellinen pakkaus.

Paitsi...

Niin. Hän oli sitoutumiskammoinen. Omien sanojensa mukaan.
Ja mennyt silti naimisiin toisen kanssa. Kertomatta Trishalle etukäteen tai kutsumatta häntä häihin.

"Ehkä voin silti hankkia perillisen hänen kanssaan... Ei olisi tavatonta olla sinkkuäiti. Mitä mieltä olet, salvia?"
Salviapensas ei tietenkään vastannut. Humisi vain heikosti tuulessa.

Niin tai näin, Marcus näytti yhä viihtyvän hänen seurassaan. Ja Trishakin viihtyi miehen seurassa. Myös silloin, kun he eivät varsinaisesti tehneet mitään. Hiljaisuus heidän välillään ei ollut epämukavaa tai painostavaa, ainoastaan lohduttavaa ja rauhallista.

Kasvimaa tuntui heijastelevan hänen monimutkaisia tunteitaan. Vaikka hän kuinka hoivasi rakkaita kasvilapsiaan, ne tuntuivat kehittyvän tuskallisen hitaasti.

Hän oli jo päättänyt, mitä rakentaisi Newcrestiin ensimäiseksi. Päätös oli ollut vaikea, sillä kuka hän oli päättämään, minkälainen yhteisötila olisi tärkein, mitä Newcrestin asukkaat kaikkein kipeimmin kaipaisivat? Mutta lopulta hän oli tullut siihen lopputulokseen, että se oli puisto. Hyvä puisto oli paikka monenlaisille kohtaamisille, siellä muovattiin muistoja, rakennettiin ihmissuhteita, elettiin elämää. Ja hänen puistossaan tulisi olemaan liuta täydellisiä kasveja. Siksi hän lannoitti, kitki ja kasteli rakkaitaan ahkerasti toivoen, että jonain päivänä hänen uurastuksensa kantaisi hedelmää. (Heh heh.)

Kunpa uurastus hänen parisuhteensakin suhteen kantaisi joskus hedelmää.

Marcus näytti jo riisuvan häntä katseellaan... Ehkä mies oli tullut toisiin ajatuksiin avioliittonsa suhteen? Ehkä hän olisi valmis hyppäämään samanlaiseen seikkailuun Trishan kanssa?

Ei auttanut kuin ottaa selvää. Trishan vatsanpohjaa kutkutti.

Vastaus oli yksiselitteinen.
"Oletko hullu? Yhdet häät oli jo tarpeeksi paha", Marcus valitti. "Kuule, tämä on minulle puhdasta hauskanpitoa, okei?"
Trisha huokaisi pettyneenä. Olisi pitänyt arvata. Mutta Marcusta oli niin hankala lukea. Ensin hän näytää siltä, kuin olisi aivan lääpällään, ja sitten... Niin. Sitten hän ei olekaan.

*** *** *** *** ***

Eksentrinen pukeutumistyyli, oli ensimmäinen ajatus joka juolahti Trishan mieleen, kun hän näki miehen. Hänen teki mieli nauraa hieman. Ensin hän oli ajatellut, että sähkönsininen pipo ja kirkuvanpunaiset sukat olivat jonkinlainen ironinen kannanotto, mutta mies näytti kantavan niitä aivan tosissaan. 

Oli miten oli, mies näytti olevan eksyksissä. Ehkä hän oli uusi Newcrestissä. Trisha tunsi velvollisuudekseen mennä ojentamaan auttava kätensä.

"Hei! Taidat olla uusi Newcrestissä. Minä olen Trisha. Voinko olla avuksi?"
"Kiitos", mies vastasi helpottuneena. "Taidan tarvita hieman apua. Missä täällä on, miten sen nyt sanoisi... Yhtään mitään?"
Trisha ei voinut olla nauramatta. "Jos menoa etsit, olet tullut täysin väärään paikkaan. Newcrest on vasta rakenteilla, ja no, minut on tavallaan nimitetty sen epäviralliseksi pormestariksi, jos niin voi sanoa. Valitukset voi esittää suoraan kaupungintalolle." Hän viittilöi pienen kotinsa suuntaan. "Pormestari kuuntelee kansalaisten valituksia."

"Vai että oikein pormestari", Salim hykerteli huvittuneena. "Tämä kansalainen haluaisi kovasti kehua pormestarin ulkonäköä ja huumorintajua ja ehdottaa, että he näkisivät joku päivä vaikkapa kahvin merkeissä. Nimi on Salim", mies esitteli itsensä. "Salim Benali."
"Hauska tutustua, Salim. Pormestari kuuntelee ehdostuksen ja hyväksyy sen oikein mielellään. Hän ehdottaa tapaamispaikaksi kaupungintaloa, koska noh, eikö se ole ilmiselvää?"

"Kaupungintalo siis", Salim vastasi. "Kuulostaa hyvältä. Tämän kansalaisen pitää nyt rientää täyttämään kansalaisvelvollisuuksiaan, mutta tässä on hänen - tai siis, tässä on numeroni. Toivottavasti pormestari käyttää sitä hyvin." Salim heilautti kättään hyvästiksi. "Oli mukava tutustua teihin, neiti pormestari."
"Kuin myös, Salim", Trisha sanoi hiljaa miehen loittonevalle selälle.
"Kuin myös."

*** *** *** *** ***

Trisha ei ollut uskoa silmiään. Kuoriuduttuaan aurinkolaseistaan ja hölmöstä pipostaan Salim oli... kuuma. Ei sille muuta sanaa ollut. Hänellä oli omintakeinen hipsterityyli kyllä, mutta se puki häntä. Trisha yritti olla tuijottamatta liikaa jutustellessaan miehen kanssa, mutta se oli vaikeaa. Hän olisi voinut ihailla miehen kasvoja vaikka kuinka pitkään.

Ja kuinka hauska tämä olikaan! Paljon hauskempi kuin Marcus ikinä. Trisha olisi voinut kuunnella hänen vitsejään ja tarinoitaan koko iltapäivän. Salim kertoi kirjoittamisen olevan hänen intohimonsa, ja että hän haaveili vielä jonain päivänä tekevänsä sitä leipätyökseen, eikä Trisha epäillyt hetkeäkään, etteikö mies siihen pystyisi. Tällä oli sana hallussa ja ilmiömäinen tarinankerronnan taito. Trisha tiesi, että tästä tulisi vielä jotain suurta.

Trisha kertoi miehelle myös mista intohimoistaan, ja tämä kuunteli. Hän kertoi intohimostaan puutarhanhoitoon, haaveestaan rakentaa joskus puisto Newcrestin asukkaille ja tavoitteestaan kasvattaa liuta täydellisiä kasveja sitä varten. Kaiken muun hyvän lisäksi Salim oli erinomainen kuuntelija. Trishasta tuntui, kuin hän voisi puhua tälle mistä tahansa. Ja hänestä tuntui, että hän puhuikin.

Jossain vaiheessa he kuitenkin siirtyivät puhumisesta aivan toisenlaisiin puuhiin.
"Tuntuupa hyvältä", Trisha huoahti. "En tajunnutkaan, miten jumissa hartiani ovat!" Salimin näppärän sormet työskentelivät juuri oikeissa paikoissa.

Trisha tunsi tarvetta kiittää miestä jollain lailla. Tapa, jolla hän sen teki, pääsi yllättämään Salimin.

"Pormestarinasi minulla on kunnia ojentaa sinulle kaupungin avain", Trisha pelleili, mutta vakavoitui sitten. "Ei kun oikeasti, olet tervetullut kämpilleni koska vain. Minulla on hauskaa seurassasi, Salim."
"Tämäpä kunnia", Salim vastasi. "Toivottavasti päivä ei ole kuitenkaan ihan vielä ohi..."
Miehen virne sai jonkin kutkuttamaan Trishan vatsassa. Hän virnisti takaisin.

"Se oli... Vau." Trisha ei tiennyt, mitä sanoa. Eikö riittänyt, että Salim oli komea, karismaattinen, hauska, sanavalmis ja empaattinen? Pitikö hänen olla vielä mahtava sängyssäkin? Oliko mitään, mihin tämä mies ei pystyisi?
"Uskomatonta." Salim näytti olevan hänen kanssaan samaa mieltä. "Trisha, sinun tapaamisesi oli yksiä elämäni parhaita päiviä. Sinä olet upea nainen. Ja loistava pormestari, täytyy sanoa."
Trisha hykerteli. Sitten hän nousi jaloilleen, ja Salim seurasi perässä.

He tekivät jutustaan yksissä tuumin virallista. Nyt he olisivat tyttöystävä ja poikaystävä. Seurustelusuhteessa. Trisha oli pakahtua onnesta. Hän oli kuin olikin viimein löytänyt itselleen sielunkumppanin, eikä hänen tarvinnut tyytyä johonkuhun, joka ei osannut päättää, mitä halusi. Salim halusi ainoastaan hänet.

Ja hän halusi ainoastaan Salimin.

*** *** *** *** ***

Trishaa hermostutti, mutta hän yritti piilottaa sen hymyn alle. Marcus seurasi häntä sisälle ilmeisen tietämättömänä tulevasta. Epämukavasta tunteesta huolimatta Trisha tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Ja oli parempi hoitaa se pois alta kuin antaa turhaan odottaa.

Marcuksen ilme oli tyhjä, kun Trisha kertoi asiansa. Että niin kivaa kuin heillä olikin ollut, olisi parempi jatkaa vain ystävinä. Että heillä kummallakin oli nyt parisuhde. Että vaikka Marcukselle olikin ok pettää vaimoaan, Trisha ei voisi tehdä samaa Salimille. Hän halusi keskittyä vain ja ainoastaan yhteen mieheen kerrallaan.

Marcus nyökkäsi ymmärtämisen merkkinä. Trisha tunsi olonsa hieman helpottuneemmaksi.

Mies ei kuitenkaan ollut yhtä ymmärtäväinen, kun Trisha pyysi häntä palauttamaan talonsa avaimen, mutta teki sen lopulta pitkin hampain. Katsellessaan miehen poistumista Trisha tunsi olonsa tyytyväisemmäksi kuin hetkeen - palapelin palaset olivat paikoillaan. Suurimmaksi osaksi, ainakin.

Hän ei malttanut odottaa huomista nähdäkseen, mitä uusia seikkailuja se toisikaan hänen ja Salimin luokse.

*** *** *** *** ***

Sana on jälleen vapaa, olkaa hyvät!