1.1 Tervetuloa Newcrestiin, Trisha Crowe!

Tästä se alkaa! Nimittäin Crowen suvun taival. Kuinka pitkään Trishalla menee saavuttaa tavoitteensa? Löytääkö hän puolison, joka ymmärtää hänen suuria unelmiaan? Saako hän joskus perijän, joka on kyvykäs kantamaan tämän valtavan taakan?

*** *** *** *** ***

Vihdoin perillä, Trisha mietti uupuneena. Uupuneena, mutta innoissaan. Newcrest oli yksi tyhjien tonttien laikuttama nukkumalähiö, mutta vietettyään yhden yön Oasis Springsin syrjäkujilla nukkuen toinen silmä auki, havahtuen vähän väliä sireenien ääniin, hän toivotti rauhan ja hiljaisuuden tervetulleeksi. Ja mukana oli toinen, jännittävä aspekti. Naapurusto oli tyhjä taulu, ja hänet oli valittu satojen joukosta päätaiteilijan virkaan! 

Puiston paikaksi hän oli valinnut suuren tontin joen ääreltä, ja rakennuttanut tontille talonsa. Koti ei ollut kopperoa kummempi, mutta siellä oli kaikki tarvittava. Ja mikä tärkeintä, pihalla olisi tarpeeksi tilaa hänen puutarhalleen. 

   

Oli siis aika käydä hommiin!

Trisha onnistui löytämään siemeniä läheisestä pikkukioskista, ja kylvi ne innoissaan multaan. Hän rakasti ulkona puuhastelua, ja siementen itäminen ja lehtien versoaminen sai hänet erityisen hyvälle tuulelle. Etenkin kun ilmakin oli mitä loistavin, niin mikäs sen mukavampaa kuin kasvatella omia pikku yrttejä ja vihanneksia, joista voisi myöhemmin loihtia mitä herkullisinta ruokaa?

Kun kasvit eivät enää tarvinneet hoivaamista, Trisha vetäytyi sisälle paneutumaan teoriaan. Se ei ollut yhtä hauskaa ja palkitsevaa kuin käytännön työ, mutta tärkeää yhtä kaikki.

Niin mitä siitä herkullisesta ruoasta...? Korkatessaan keittiötään Trisha-parka menetti heti ensi töikseen hellansa ja joutui vähistä varoistaan hankkimaan uuden. Se niistä säästöistä, hän mietti katkerana. En olisi halunnutkaan sitä ekstrahuonetta...

Onneksi täkäläiset olivat kiinnostuneita sammakoista, joita löytyi suhteellisen helposti lahojen puunrunkojen sisältä. Ja puutarhan satoa myymällä sai myös mukavasti tuloja.

Kun raha-asiat alkoivat olla taas kunnossa, Trisha päätti, että oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Oli aika etsiä puoliso.

Harmi vain, että Newcrestin kaltaisessa kyläpahasessa sopivia sinkkumiehiä ei ollut jonoksi asti. Ne harvat miehen, joihin Trisha törmäsi kylillä, olivat joko varattuja tai sitten... teinejä. En nyt sentään niin epätoivoinen vielä ole, että lapsia alkaisin vikitellä! Pakko täältä on joku sopiva puolisoehdokas löytyä...

Ja kuinka ollakaan, lupaavan oloinen tapaus liittyi hänen seuraansa ongelle, kun hän kokeili kalastajantaitojaan lisätienestien toivossa. Marcus Flex, tämä esitteli itsensä. Hetken aikaa he keskittyivät kumpikin vain kalastamiseen, mutta pikkuhiljaa he alkoivat jutustella kevyesti.

Marcus vaikutti loistavalta saaliilta. Komea, sinkku, helposti lähestyttävä, hauska, huumorintajuinen, karismaattinen. Hetken aikaa Trisha oli jo aivan satavarma siitä, että oli löytänyt unelmiensa kumppanin, kunnes hän sai selville erään asian...

... Marcus oli myös sitoutumiskammoinen.

Mutta ehkäpä, kenties, Trisha voisi olla se, joka kesyttäisi tämän villin orin vapaan sielun.

*** *** *** *** ***

Trisha päätti kuitenkin pitää vaihtoehtonsa vielä toistaiseksi avoimina. Harmi vain, että naapurusto vaikutti hyvin tyhjältä. Eikä ihmekään, sitähän se oli vielä toistaiseksi. Vastaan tulivat aina vain samat naamat, meni hän minne tahansa.

Alkoi tosissaan vaikuttaa siltä, että Marcus, kaikista vioistaan huolimatta, oli ainoa varteenotettava vaihtoehto.

Siinäpä kiinnostavan oloinen ohikulkija! Trisha mietti. Käydäänpä tutustumassa.

Pahaksi onneksi ohikulkija ei ollut samaa mieltä Trishasta. Trisha ei ollut osannut kuvitellakaan, millaista tekstiä noin harmittoman oloinen mies voisi suustaan päästää. Mitä ihmettä hän oli tehnyt ansaitakseen moisen läksytyksen?

Jälkikäteen hän ei kylläkään muistanut kohtaamisesta juurikaan yksityiskohtia. Muistot olivat hämäriä, aivan kuin ne olisi pyyhitty pois...

Liesituuletin on vieläkin vaihtamatta, Trisha mietti aamiaista syödessään ja pudisti päätään. Tulipalo antoi muistuttaa itsestään aina vain. Hedelmäsalaatti oli onneksi suhteellisen turvallista ruokaa kokata ja syödä.

Taas uusi mukavanoloinen tuttavuus - mies nimeltä Baako Jang. Trisha syöksyi innokkaana tervehtimään naapuriaan.

"Vaimoni ja minä olemme asuneet täällä jo jonkin aikaa", hän kertoi iloisesti. Vaimo. Jaa. Niinpä tietenkin.
Oli miten oli, Trisha tuli Baakon kanssa hyvin juttuun. Ellei muuta, hän saisi miehestä hyvän ystävän.

Taas uusi naimisissa oleva tutavuus. Trisha alkoi pikkuhiljaa lannistua. Ehkä se tosiaan oli niin, että Marcus oli alueen ainoa sinkku. Ja kuka tiesi, kenties Trisha saisi hänen päänsä vielä käännytettyä parisuhteen suhteen?

Täytyi kai siis alkaa lämmitellä herraa.

Pussailua vastaan tällä ei ainakaan tuntunut olevan yhtään mitään.

*** *** *** *** ***

Puutarha kukoisti, ja pian Trisha jo laajensi sitä uusilla siemenillä. Hänestä oli kiehtovaa katsella niiden itämistä, tutkia tuntemattomia versoja ja yrittää arvailla, mitä niistä mahtoi kasvaa. Välillä hän huomasi tyytyväisenä arvaavansa oikein, välillä hän yllättyi. Oli miten oli, puutarhanhoito tuntui seikkailulta joka päivä.

Myös hänen suhteensa Marcukseen tuntui seikkailulta, mutta paljon arvaamattomammalta. Se oli jännittävää ja kutkuttavaa, mutta myös epävarmaa ja pelottavaa. He elivät päivän kerrallaan, eikä Trisha uskaltanut enemmästä haaveillakaan. Ei vielä tässä vaiheessa.

Onneksi kasvit kuuntelivat häntä, kun hän halusi avautua niille, eivätkö tuominneet häntä oudoimmistakaan möläytyksistä.

Elämä oli aika mukavaa juuri nyt.

"Niin, tuota... Menin tuossa vähän aikaa sitten naimisiin... Mutta ei kai se muuta meidän välillämme mitään, eihän?"
Eikös sinun pitänyt olla sitoutumiskammoinen? Trisha mietti yllättyneenä. Hänen täytyi pohtia suunnitelmaansa nyt aivan uudelleen.


//Kiitos EA:n Story Progression vai mikä ikinä se onkaan suomeksi... *facepalm* Sitoutumiskammoinen tosiaankin.//

Trisha yllättyi siitäkin, että Marcus halusi ehdottomasti auttaa häntä puutarhanhoidossa. Ehkä se johtui pelkästä syyllisyydentunnosta, ehkä se oli hänen tapansa pahoitella äkillistä naimisiinmenoa ja sitä, ettei hän kertonut mitään Trishalle ennen avioliittoon astumista. Trisha otti avun kuitenkin ilomielin vastaan. Käsien tehdessä mekaanista työtä hänen aivonsa raksuttivat kuumeisesti yrittäen muodostaa jonkinlaista varasuunnitelmaa.

Kuka tiesi, ehkä Marcus oli vielä taivuteltavissa muuttamaan mielensä?

*** *** *** *** ***

Ja nyt, sana on vapaa! Mitä mieltä olitte osasta? Entä mitä pidätte Trishasta tai hänen tuttavuuksistaan? Olen kiitollinen kaikista ajatuksista ja kommenteista!